Yksi tapa tarkastella kategorisointia
aineistossani, ja sen seurauksia, on käyttäytymistieteiden Social Identity
Theoryn (SIT) kautta. SIT näkee yhteiskunnan koostuvan sosiaalisista kategorioista,
jotka asettuvat hierarkisesti valta-asemiin. Sosiaaliset kategoriat muodostuvat
esimerkiksi etnisyyden, uskonnon tai sukupuolten välille. (Hogg & Abrams 1988, 13.) Sosiaaliset
kategoriat saavat merkityksensä suhteessa toisiin kategorioihin (Stets & Burke 2000, 225).
Sosiaaliset kategoriat muodostavat
ryhmiä. Tämä tapahtuu prosessin kautta, jota kutsutaan itse-kategorisoinniksi.
Itse-kategorisoinnin kautta yksilöt korostavat itseään ja muita sosiaaliseen
kategoriaan kuuluvia yksilöitä yhdistäviä piirteitä, sekä itseään ja toisiin
sosiaalisiin kategorioihin kuuluvia yksilöitä erottavia piirteitä. Tämän korostamisen
kautta muodostuu käsitys sisäisestä (in-group) ja ulkoisesta (out-group)
ryhmästä. Ryhmän sisällä prototyyppiset jäsenet, eli jäsenet jotka parhaiten
edustavat kategorialle liitettyjä piirteitä, nauttivat suuremmasta
valta-asemasta suhteessa muihin. Vahvasti prototyyppiset jäsenet nähdään
keskeisinä ryhmälle, kun taas vähemmän prototyyppiset jäsenet koetaan olevan
periferialla. (Goldman & Hogg 2016, 544–545.)
Prototyyppisyyden nähdään johtavan
jäsenten pyrkimykseen muokkaa omaa käyttäytymistään paremmin vastaamaan
kategoriaan liitettyjä piirteitä, silloin kun yksilö kokee sosiaaliseen
kategoriaan kuulumisen itselleen keskeiseksi (Goldman & Hogg 2016, 544). Yksilön kokemusta kuulumisesta
johonkin ryhmään tai sosiaaliseen kategoriaan kutsutaan sosiaaliseksi
identiteetiksi (Stets & Burke
2000, 225).
Zygmunt Baumanin mielestä ihminen pohtii
identiteettiään nimenomaan silloin, kun hän ei tiedä minne hän kuuluu. Täten
identiteetti olisi ihmisen tapa määritellä oma paikkansa ja
käyttäytymismallinsa suhteessa muihin ihmisiin. (Bauman
1996.) Identiteetti siis määräytyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja on tapa
määritellä omaa paikkaansa suhteessa muihin. Se on tietoinen päätös, joka
määrittelee, kuinka yksilö käyttäytyy.
Ehn & Löfgren näkevät identiteetin
rakentamisen dynaamisena prosessina (Ehn & Löfgren 2001, 64). Stuart Hall on esittänyt, kuinka myös meidän
käsityksemme identiteetistä on muuttunut yhteiskunnallisen kehityksen myötä.
Postmodernissa maailmassa ei enää puhuttu identiteetistä, vaan useista
kilpailevista identiteeteistä, ja subjektina valitsemme tilannekohtaisesti
identifioitua johonkin näistä. ( Hall 1999, 20–23.)
Myös SIT:ssä ihmisen nähdään kuuluvan
useaan sosiaaliseen kategoriaan samanaikaisesti. SIT myös näkee eri
kategorioihin kuulumisen dynaamisena prosessina. Yksilö syntyy yhteiskuntaan,
jossa on jo olemassa sosiaalisia kategorioita. Täten yksilö liitetään jo
syntyessään joihinkin sosiaalisiin kategorioihin. ( Hogg & Abrams 1988, 13.) Elämänsä aikana
yksilö kuitenkin liittyy eri sosiaalisiin kategorioihin, ja tämän prosessin
kautta yksilöille muodostuu yksilöllinen konsepti itsestään (Stets & Burke 2000, 225).
SIT liittää sosiaaliseen identiteettiin
konseptin sosiaalisesta vertailusta. Kahden ihmisen vertailussa on kriittistä
se subjektiivinen viitekehys, jolla vertailua tehdään. Subjektiivinen
viitekehys muodostuu ihmisten yhteisymmärryksestä. Yhteiskunta laajemmin
määrittelee tätä pitkälti, mutta yksilöllä on kyky muokata subjektiivista
viitekehystä valikoimalla rajallisempia viitekehyksiä. Nämä viitekehykset
tulevat pienemmistä yhteisöistä, eli sosiaalisten kategorioiden muodostamista
ryhmistä. Sosiaalinen vertailu viittaa siihen, kuinka yksilö vertailee itseään
toisiin. Näissä tilanteissa yksilö usein pyrkii vertailemaan sellaisessa
subjektiivisessa viitekehyksessä, joka on mahdollisimman edullinen itselleen. Yksilö
pyrkii vertailemaan itseään mahdollisimman edullisesti, koska tämä kasvattaa
yksilön itsetuntoa. Tutkijat ovat kutsuneet tätä itsetunnon hypoteesiksi (Hogg & Abrams 1988, 20–21). Tämä on
helpointa toteuttaa korostamalla niitä piirteitä, joissa sisäinen ryhmä nähdään
positiivisena ja ulkoinen ryhmä negatiivisena (Stets & Burke 2000, 225).
Tämän
voi havaita ihan arkielämässä. Aina kun tutustumme uusiin ihmisiin, teemme
valinnan tavasta, jolla esittelemme itsemme. Tämä riippuu ryhmästä, jossa
esittäydymme. Jos olemme esimerkiksi tullut yhden henkilön kutsuta, voimme
esitellä itsemme ”Mikon kaverina”. Kun kerromme jotain taustoistamme,
luultavasti kerromme asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa, ja herättää
arvostusta, muissa ihmisissä. Me pyrimme liittämään itsemme kategoriaan, joka
näyttää meidät mahdollisimman positiivisessa valossa, ja tämä kategoria
valikoituu sosiaalisen vertailun kautta.
Aineistosta heijastuva orientalismi on
sosiaalista vertailua. Näitä vertailukohtia olen käsitellyt aikaisemminkin,
kuten uskonto/ tiede ja demokratia/autoritäärisyys. Orientalismi voidaan nähdä
kolonialismin perintönä tai eurooppalaista kehittyneisyyttä heijastavana
argumenttina, mutta se voidaan myös nähdä itsetunnon hypoteesin ja sosiaalisen
vertailun tuloksena. Koska meillä on ollut tämä viitekehys valmiina jo satoja
vuosia, siihen on myös helppo nojata, kun tilanne ja konteksti tekee siitä
otollisen.
SIT kuitenkin esittää, että tämä
viitekehys on tilannekohtainen; viitekehys on valikoitunut, koska se tarjoaa
parhaan mahdollisen sosiaalisen vertailun siinä tilanteessa ja kontekstissa. Täten
muutokset ympäristössä voivat joko muokata viitekehystä, tai johtaa yksilöt
omaksumaan toisen viitekehyksen vertailun käsittelemiseen.
Tukholman isku tuntuu vahvistaneen tätä
viitekehystä. Monet twiitit näkivät tapahtumat odotettuina ja väistämättöminä.
Syinä iskulle lueteltiin huonot poliittiset päätökset, sekä erinäisiä
orientalistisia uskomuksia, kuten islamin takapajuisuus ja väkivaltaisuus.
Terrori-iskut vaikuttaisivatkin kasvattavan orientaalista diskurssia, ja
sosiaalisen vertailun kautta vahvistavan segregaatiota.
Lähteet:
Bauman, Zygmunt
1996: From Pilgrim to Tourist - or a Short History of Identity. Questions of Cultural Identity vol 21,
19-38.
Ehn, Billy &
Löfgren, Orvar 2001: Kulturanalyser. Gleerups.
Goldman, Liran
& Hogg, Michael A. 2016: Going to extremes for one’s group: the role of
prototypicality and group acceptance. Journal
of Applied Social Psychology 2016, 46. 544–553.
Hall, Stuart 1999: Identiteetti. Mikko Lehtonen & Juha Herkman
(suom.) Vastapaino.
Hogg, Michael A.,
& Abrams, Dominic 1988: Social Identifications: A Social Psychology
of Intergroup Relations and Group Processes. Routledge.
Stets, Jan E.
& Burke, Peter J. 2000: Identity Theory and Social Identity Theory. Social Psychology Quarterly, Vol. 63,
No. 3. (Sep., 2000). 224–237.
