Samaistuminen ja empatia Tukholman terrori-iskun reaktioissa

Tarkastellessa terrori-iskujen vaikutusta suomalaisten mielipiteisiin tulee huomioida pääsääntöinen tiedonlähde tapahtumiin, media. Media tuo kaukaisetkin tapahtumat meidän tietoisuuteemme, asettaen meidät todistajiksi tapahtumille. Tutkimuksessa on käytetty termiä media witnessing, mutta Frosh ja Pinchevski jakavat todistamisen kolmeen osa-alueeseen: in (mediassa), by (median toimesta) ja through (median kautta) (2009). Ensimmäiset kaksi osa-aluetta kuvastavat median roolia (keitä todistajia esitetään mediassa, sekä miten media tulkitsee itse tapahtumia), kun taas kolmas koskee uutisoinnin vastaanottajia ja tulkitsijoita – meitä. Oma aineistoni tarjoaa enimmäkseen vastauksia kolmanteen osa-alueeseen, ja on myös tutkimuskysymysteni fokus.

Maria Kyriakidou on tutkinut kreikkalaisten suhtautumista kärsimystä raportoivaan ulkomaan uutisointiin. Hän on jakanut lukijoiden todistamisen neljään muotoon: Politisoituneeseen (politicized), erillistävään (detached), vaikuttavaan (affective) ja ekstaattiseen (ecstatic) todistamiseen. (2015.) Jokaisella todistamisen muodolla on omia ominaispiirteitään, ja synnyttävät tiettyjä reaktioita. Ne tarjoavat myös hyvän lähtökohdan aineiston tarkasteluun ja Tukholman iskun erityispiirteiden tarkasteluun.

Vaikuttava todistaminen keskittyy lukijan omaan tunnereaktioon jopa niin paljon, että se varjostaa itse tapahtumat. Vaikuttava todistaminen toisaalta myös nojaa oletukseen samankaltaisuudesta uutisoinnin kohteen ja lukijan välillä. Vahva tunnereaktio lukijan toimesta vaatii, että lukija samaistuu ihmisiin, joiden kärsimystä kuvaillaan. Tämän kautta etäisyys todistajan ja todistettavien välillä kavenee. (Kyriakidou 2015, 221.)

Jokainen terrori-isku on järkyttävä ja kamala. Erityisen paljon terrori-iskut järkyttävät, jos osuvat vanhoille kotikulmille. #Tukholma (@paavoarhimaki, 7.4.2017)

Taas uusi isku ja läheltä liippaa taas. Ensin Pietari ja nyt Tukholma. Maailma on sairas. (@Kimmo_Kautio, 7.4.2017)

Pietari, #Tukholma - lähellä pyyhkii. Järkyttävää. #terrorismi (@AkiSelkee 7.4.2017)

Kyriakidou määrittelee kuitenkin myös vaikuttavaa todistamista voimakkaamman tunnereaktion, ekstaattisen todistamisen. Ekstaattisessa todistamisessa lukijat kokevat voimakkaan tunnereaktion lisäksi todistamisen välittömänä ja kiireellisenä. Ekstaattisessa todistamisessa etäisyys todistajan ja todistettavien välillä muuttuu lähes näkymättömäksi. Lukijan empatia ei ole enää uhrien piirteissä, vaan uhrit muuttuvat ”universaaleiksi ihmisolennoiksi, joita merkkaa kuolemanpelko”. (2015, 222-223.) Oleellinen ero vaikuttavaan todistamiseen verrattuna on se, että ”uhri” käsitteenä laajentuu. Tapahtumat ja kärsimys siirtyvät myös lukijoiden välittömään läheisyyteen, eivätkä vain ole ulkopuolinen empatian kohde. Tämän lisäksi tapahtumista annetaan välitön ja kiireellinen kuvaus.

Tämä mielestäni tekee Tukholman iskusta merkittävän meille suomalaisille, koska me koemme yhteyttä ruotsalaisiin. Aineistossa myös nousi esille twiittejä, joissa peräänkuulutettiin välitöntä toimintaa ja korostettiin kiirettä, muodostaen ekstaattista todistamista.

Teuvo Hakkarainen: Viimeistään nyt päättäjien täytyy herätä – isku Suomessa vain ajan kysymys - Suomen Uutiset (@VerkkomediaPS 8.4.2017)

Lukukamaa! Kommentti: Herätys Suomen poliitikot – Tukholman isku tuli lähelle ja yksi asia edelleen hoitamatta! (@TimoHaapala 8.4.2017)

Tukholma iskun kohteena synnyttää siis voimakkaamman tunnereaktion, kuin suomalaisille etäisempi kohde. Arvioidessa Tukholman iskun pidempiaikaisempia vaikutuksia, tulee kuitenkin tarkastella politisoitunutta todistamista. Politisoitunut todistaminen liittää tapahtumat poliittiseen diskurssiin (Kyriakidou 2015, 224). Tällöin tapahtumia esimerkiksi pyritään selittämään poliittisilla päätöksillä, kuten vaikka ”avoimien ovien politiikalla” tai ”monikulttuurisuudella”. Suurin osa twiiteistä aikaisemmissa teksteissäni (jotka koskivat pääsääntöisesti eurooppalaisuuden ja orientalistisia representaatioita) olivat politisoitunutta todistamista. Sen lisäksi, että politisoitunut todistaminen kertoo poliittisesta diskurssista (josta se ammentaa resursseja) laajemmin, se myös rakentaa sitä. Vaikkei lukijan kommentti suoraa peräänkuuluttaisikaan toimintaa, puheenvuoro sulautuu laajempaan diskursiiviseen kenttään. Jos tarpeeksi moni sanoo maahanmuuttopolitiikan olevan syy Tukholman iskuun, syntyy meille väistämättä käsitys siitä, että politiikkaa tulisi muuttaa.

Tässä jälleen ruotsalaisten läheisyys suomalaisiin, toisena pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jonka kanssa koemme jakavamme menneisyyttämme, on merkittävässä roolissa. Kun meidän valtioidemme koetaan olevan lähellä toisiaan, puheenvuorot, jotka peräänkuuluttavat politiikan muutosta Ruotsissa, väistämättä kajahtavat myös Suomessa.

Ruotsissa kuten muuallakin yllin kyllin islamisteja vapaalla jalalla. Iskuja tapahtuu kunnes politiikkaa tiukennetaan #tukholma  #terrorismi (@AlanSalehzadeh, 7.4.2017)

Stubb, Orpo ym. tilasivat tätä Suomeenkin rajat auki -politiikallaan. (@Korhoraattori2, 7.4.2017)

#Tukholma n isku laittanee #suurmoskeija hankkeen hyllylle. #Ääriislamia ei varmastikaan kukaan Helsinkiin kaipaa. (@tempusultima 8.4.2017)

Viimeisenä todistamisen muotona Kyriakidou mainitsee erillistävän todistamisen. Erillistävässä todistamisessa tapahtumien ja niihin liittyvän kärsimyksen ei nähdä olevan merkitsevää lukijoille. Tätä perustellaan usein joko maantieteellisellä tai muulla etäisyydellä. (2015, 226-227.) Tällainen todistaminen ei kuitenkaan ollut juurikaan läsnä aineistossani. Se vahvistaa myös aikaisempien todistamisen muotojen kohdalla korostamaani läheisyyttä Tukholman iskussa. Tämä läheisyys johtaa voimakkaampaan tunnereaktioon, sekä ohjaa myös politisoituneet puheenvuorot, jotka suunnataan ruotsalaisille, samalla myös meille Suomeen. Tällöin voisi olettaa, että Tukholman isku aiheuttaa myös vahvempia poliittisia reaktioita, kuin vaikkapa manner-Euroopassa tapahtuneet iskut.

Lähteet:

Frosh P and Pinchevski A 2009: Introduction: why media witnessing? Why now? In: Frosh P and Pinchevski A (eds) Media Witnessing: Testimony in the Age of Mass Communication. Palgrave and McMillan, pp. 1–19.

Kyriakidou, Mariah 2015: Media witnessing: exploring the audience of distant suffering. Media, Culture & Society 2015, Vol. 37(2) 215–231.